Kuulumisia pitkästä aikaa

En ole ehtinyt päivittää blogia pitkään aikaan. Ensin 3 viikkoa kestänyt rintatulehdus vei aikani ja voimani (Rintatulehdus oli todella ärhäkkä, eikä siihen meinanneet antibiootit auttaa. Vietin jopa yhden yön sairaalassa, missä minulle laitettiin antibiootteja suoraan suoneen. Lopulta antibioottien vaihto auttoi. Söin siis ensin turhaan 10 päivää antibiootteja, jotka eivät tehonneet, ja 10 päivää antibiootteja, jotka loppujen lopuksi auttoivat. Onneksi pojalle ei tullut antibiooteista mitään oireita.). Sitten, kun rintatulehduksesta pääsiäisen aikoihin parannuin, halusin vain nauttia vauva-arjesta, josta nauttiminen rintatulehduksen kanssa ei onnistunut. Sitten pitikin suunnitella pojan ristiäisiä, minkä jälkeen poika oli monta viikkoa vähän känkkäränkkä, ei nukkunut päiväunia, meni vasta myöhään nukkumaan ja oli melkein 24/7 kiinni minussa. Nyt tilanne alkaa olla jo ihan toinen, meillä alkaa olla vähän rytmiä, poika viihtyy hyvin leikkimatolla ja nukkuu paremmin. Tänään sain pojan nukkumaan jo klo 21.20, joten päätin vihdoista viimein päivittää meidän kuulumisia.

Paljon on ehtinyt tapahtua. Poika on huomenna jo 3 kuukautta, ja joka päivä kehityksessä tapahtuu jotain uutta. Ristiäiset olivat puolitoista kuukautta sitten ja poika sai nimekseen M. Lisäksi menimme V:n kanssa naimisiin samassa tilaisuudessa. Nyt koko perheellä on sitten sama sukunimi ja minä olen rouva. Tällä viikolla M oppi kääntymään selältä mahalleen, ja nyt hän ei enää viihdy selällään ollenkaan, vaan kääntyy koko ajan mahalleen. Etenkin vaipan vaihdoista on tullut mielenkiintoisia tapahtumia tämän uuden taidon myötä.

M nukkuu jo osan yöstä pinnasängyssään. Ensimmäisestä yösyötöstä aamuun M nukkuu kuitenkin yleensä vielä vieressäni, lähinnä siksi että nukahdamme kumpikin syötön aikana ja M nukkuu vieressäni aamulla paremmin kuin pinnäsängyssä. M nukahti aikaisemmin yleensä vasta klo 22.30-24.00 aikaan, jolloin oma aikani jäi aika vähäiseksi. Nyt olemme kuitenkin alkaneet hoitaa iltapesut klo 21, minkä jälkeen siirrymme sänkyyn syömään ja nukuttamaan. Nykyään M nukahtaakin klo 22 aikoihin, herää syömään noin 2-3 kertaa yössä ja herää aamulla klo 7.30-10.00. Päiväunia nukutaan vaihtelevasti puolesta tunnista äidin sylissä kahteen ja puoleen tuntiin ulkona vaunuissa. 

M on edelleen täysimetyksellä ja syö päivällä noin 2 - 3,5 tunnin välein. Tuntuu edelleen oudolta, ettei M syö enää niin usein. Välillä olen tarjonnut M:lle tissiä liian aikaisin, ja poika on loukkaantunut verisesti ja ruvennut itkemään. Nykyään nälän merkkejä on vaikeampi lukea, kun poika syö koko ajan käsiään, eikä enää itke nälkäänsä niin helposti. Tuttipulloon olen pumpannut maitoa vain muutaman kerran, kun olen itse joutunut käymään lääkärissä tai kun olemme menneet jonnekin, missä tuttipullo on ollut kätevämpi ratkaisu. M keksi noin kuukausi sitten, ettei suostu väsyneenä syömään, jos minä en seiso ja hytkytä häntä. Onneksi tästä on kuitenkin jo vähän päästy pois, sillä selkäni ja hartiani ovat olleet todella jumissa tämän kanniskelun takia. Tuttia M on alkanut vasta vähän aika sitten syömään ja edelleen aika vaihtelevasti. Lähinnä tutti toimii kätevänä rauhoittajana tai nukuttajana päivällä. Yöllä M ei tuttia syö. Huvitutin virkaa on jo vähän aikaa toimittanut M:n oikea peukalo, joka menee vähän väliä suuhun. Olemme yrittäneet vaihtaa peukaloa tuttiin, mutta aika huonolla menestyksellä. Tänään M nukutti itse itsensä peukalonsa avulla pienille päiväunille leikkimatolleen.

Tällä hetkellä M:n lempijuttu on mahalleen kääntyminen. Lisäksi hän tykkää leikkimattonsa kirahvi- leijona- ja sorsa-leluista sekä erilaisista hassuista äänistä, joita V:n kanssa teemme. Sylissä M viihtyy mahdollisimman pystyssä asennossa, kasvot sylittäjästä poispäin ja mielellään pitäisi kävellä, että hän voi tarkastella ympäristöään. Kovasti M yrittää sylissä jo punnertaa istumaan. Luonteeltaan M on iloinen ja nauravainen poika, mutta myös todella itsepäinen. Nauru ja kikatus muuttuu nopesti käskytykseksi tai itkuksi, jos jokin ei poikaa miellytä. Vaatteissa siirryimme juuri kokoon 62.

V:llä on enää viikko töitä, ja sitten hänellä alkaa kesäloma. Lomalla aiomme ainakin tehdä reissun Tampereelle, mökeillä ja grillailla omassa pihassa. Lisäksi ajattelimme käydä katsomassa eläimiä jollain lähitilalla. Odotan jo kovasti V:n lomaa, sillä yhteinen aika on jäänyt vähiin viime aikoina. Aiomme lomalla ensimmäistä kertaa M:n syntymän jälkeen mennä V:n kanssa viettämään parisuhdeaikaa. Aiomme käydä syömässä ja katsomassa Sami Hedbergin keikkaa, jolle sain liput V:ltä äitienpäivälahjaksi. V:n äiti tulee katsomaan M:ää muutamaksi tunniksi. Vähän jo jännittää, kuinka tuo ilta tulee menemään, kun M ei ole aikaisemmin ollut niin kauaa kenenkään muun hoidettavana kuin minun ja V:n. Luulen, että kovin paikka se on itselleni.

Ensimmäiset viikot Pikkuisen kanssa

Pikkuinen on huomenna jo kolme viikkoa vanha. Aika on mennyt kyllä todella nopeasti ja päivät tuntuvat vain hujahtavan ohi. Olen halunnut nauttia näistä ensimmäisistä viikoista mahdollisimman paljon ja halunnut tutustua rauhassa meidän uuteen perheenjäseneen, siksi sukulaisten vierailut, siivoaminen, ruuanlaitto ja tietokoneella oleminen ovat jääneet viime viikkoina vähälle. Pikkuinen ja meidän pieni perhe ovat olleet etusijalla. Onnellisuus on ollut viikkojen hallitseva tunne.

Olen niin rakastunut meidän pieneen poikaan, joka on pääasiassa rauhallinen ja helppohoitoinen. Koen jonkin asteisia vierotusoireita, jos Pikkuinen ei ole sylissäni. Päivät ovat kuluneet lähinnä Pikkuista ihastellessa ja ihmetellessä, imettäessä, vaippoja vaihtaessa sekä nukkuessa. Nyt poika on jo aika seurallinen ja viihtyy parhaiten sylissä tuijotellen kasvoja tummansinisillä silmillään. Hoitotason seinässä oleva hymyilevä aurinko on lisäksi mielenkiitoinen juttu samoin kuin olohuoneessamme oleva suuri peili. Poika nukkuu vielä meidän sängyssä minun ja pinnasängyn välissä omalla pienellä patjallaan. Olen kokenut perhepedin tällä hetkellä helpoimmaksi vaihtoehdoksi, sillä poika heräilee yöllä 1-3 tunnin välein syömään, ja on helppoa, kun hän on jo valmiiksi vieressä. Lisäksi totuin sairaalassa siihen, että Pikkuinen nukkui vieressäni. Pinnasänkyyn Pikkuinen siirtyy sitten, kun yöimetysten väli vähän pitenee. Tuttia Pikkuinen ei vielä syö. Kokeilimme tuttia, kun maitohappobakteeri-d-vitamiini-valmiste aiheutti Pikkuiselle vatsavaivoja, mutta Pikkuinen ei perustanut sen päälle. Tissi rauhoittaa parhaiten. Olemme käyneet vaunulenkeillä ja vierailleet jo kerran mummun luona. 

Ensimmäiset viikot ovat sujuneet hyvin, mutta niihin on mahtunut myös haasteita. Imetyksen kanssa oli ongelmia kotiutumisen jälkeen, sillä toiseen nänniini tuli imetyksestä kipeä vesikello. Tällä hetkellä minulla on jo toista kertaa rintatulehdus ja jouduin hakemaan antibiootit, vaikka yritin välttää sitä kaikin keinoin. Mutta toinen rintani on niin tukossa ja kipeä ja minulle nousi kuume, niin se oli ainoa vaihtoehto. V on nyt neljättä päivää vuoteen omana flunssan takia, mikä on vaikeuttanut arkea, kun totuin siihen, että hän huolehti sekä minusta että Pikkuisesta, kun sitä tarvitsimme. En olisi pärjännyt näitä ensimmäisiä viikkoja, jos V ei olisi ollut isyyslomalla. V on kyllä ihana isä ja puoliso. Maanantaina V:n isyysloma loppuu, mutta nyt, kun olen muutaman päivän hoitanut Pikkuista yksin kipeänä, tiedän pärjääväni, kun V palaa töihin.

Synnytys ei jättänyt minulle traumoja, vaikka se aika rankka kokemus olikin. Kaikki sujui kuitenkin loppujen lopuksi hyvin, ja parasta oli saada oma Pikkuinen syliin ensimmäistä kertaa pitkän odotuksen jälkeen. Se tunteiden ja rakkauden määrä oli sanoinkuvaamatonta. Pikkuinen syntyi sunnuntaina aamuyöstä ja kotiin pääsimme keskiviikkona puolen päivän jälkeen. Saimme onneksi perhehuoneen, joten V oli meidän kanssa sairaalassa koko ajan. Olen palautunut synnytyksestä hyvin ja olen tuntenut jo melkein viikon ajan itseni omaksi itsekseni, vaikka olenkin aika väsynyt. Raskauskiloja oli kaksi viikkoa synnytyksestä enää vajaa 2 kiloa jäljellä. Tällä viikolla en ole käynyt vaa'alla.

Pikkuinen saapui viimein

Rakas poikamme syntyi 1.3.2015 klo 04.05. Syntyessään pojalla oli painoa 3635 g ja pituutta 52,5 cm. Äärimmäisen onnellinen olo. <3

Supistuksia ja neuvola

Täällä ollaan vieläkin yhtenä kappaleena.

Heräsin maanantain ja tiistain välisenä yönä kolmen aikaan kivuliaaseen supistukseen. Se oli ensimmäinen kerta, kun minulla oli sellainen supistus. Aaltomainen kipu, joka muistutti kuukautiskipua, tuntui alavatsalla ja -selässä noin puoli minuuttia ja loppui sitten. Supistuksen aikana minulle tuli vähän huono olo ja kohtu supisteli. Olin varma, että sinä yönä tulee lähtö synnyttämään, mutta kivuliaita supistuksia tuli sen jälkeen enää kaksi ja sitten ne loppuivat. Alaselkääni jäi vain jatkuva jomotus. Kivuliaat supistukset eivät ole palanneet. Minulla on kyllä ollut kuukautiskivun kaltaista kipua alavatsalla ja -selässä, mutta se ei ole ollut samanlaista kuin tuolloin yöllä.

Kävimme keskiviikkona neuvolassa. Kohdunpohjan korkeudesta oli hävinnyt 2 cm eli Pikkuinen on laskeutunut alemmas ja oli nyt ilmeisesti kiinnittynyt. Sentään jotain on tapahtunut. Neuvolatäti epäili, että Pikkuinen syntyisi ennen ensi viikon perjantaita, mutta sovimme ensi viikon maanantaille neuvola-ajan, jolloin sitten varataan käynnistysaika tuolle perjantaille.

Kävin eilen kävelylenkillä, mikä oli kyllä virhe. Kävely oli ihan tuskaa jo 10 minuutin jälkeen, enkä meinannut kipujen takia jaksaa kävellä kotiin. Lenkki aiheutti muutaman harjoitussupistuksen ja järkyttävät liitoskivut. Olo oli loppupäivän aika tuskainen.

Enää enintään viikko niin Pikkuinen on täällä. Toivon kyllä kovasti, että nyt viikonloppuna alkaisi oikeasti tapahtua. 

40+0, jotain voisi pikkuhiljaa alkaa tapahtua

22.2.2015, laskettu aika, päivä, jota on odotettu, on nyt täällä. Mitään ei ole kuitenkaan vielä tapahtunut. Oma arvaukseni, että Pikkuinen olisi syntynyt eilen, ei osunut kohdalleen. Nyt alkaa kärsimättömyys pikkuhiljaa tulla esiin, vaikka tiedän, että tässä voi vielä mennä vajaa pari viikkoa. Jos mitään ei nyt ala tapahtua, käynnistys on sitten perjantaina 6.3., jolloin viikkoja on 41+5. On sinänsä mukava tietää, koska Pikkuinen viimeistään tulee, mutta toivon kyllä, että Pikkuinen päättäisi tulla ennen sitä.

Tällä viikolla minulla on ollut paljon energisempi olo kuin viime viikolla. Harjoitussupistuksia on ollut enemmän, ja menkkamaista kipua alavatsalla ja -selällä on ollut melkein joka päivä vaihtelevasti, mutta ei sitten muuta. Olen odotellut kunnon supistuksia, mutta niitä ei ole tullut. Olen nyt joutunut ravaamaan vessassa paljon useammin Pikkuisen painaessa rakkoa. Pikkuinen on möyrinyt ja rymynnyt pienentyvässä tilassaan entiseen malliin. Toivottavasti tänä aamuna otettu mahakuva olisi viimeinen mahakuva, jonka otin tässä raskaudessa.

Meillä oli torstaina neuvola, missä kaikki oli aika lailla samalla mallilla kuin aikaisemmalla käynnillä eli kaikki oli edelleen hyvin niin minulla kuin Pikkuisella. Kohdunpohjan korkeus ei ollut kasvanut eli alaspäin on Pikkuisen suunta. Minulle on painoa nyt tullut koko raskauden aikana noin 10 kiloa. Ensi viikon keskiviikoksi on vielä sovittuna neuvola, jolloin sitten varataan aika käynnistykseen, jos tässä ei nyt ennen sitä tapahdu jotain.

Kokeilimme V:n kanssa huvin vuoksi perjantaina ja lauantaina eri kotikonsteja synnytyksen käynnistämiseksi, mutta niistä ei pahemmin ollut mitään hyötyä. Perinteiset 3 S:ää eli seksi, sauna ja siivoaminen eivät saaneet aikaiseksi kuin pari harjoitussupistusta. Tulisesta ruuastakaan ei ollut mitään apua. Pikkuinen ei ole selvästi vielä valmis tulemaan ulos. Eikä meillä nyt mikään hätä ole. Pikkuinen saa tulla sitten, kun on valmis siihen. Mutta toivon kyllä, että jotain alkaisi pikkuhiljaa tapahtua.

Sairaalakassi

Täällä ollaan edelleen yhdessä osassa, ja sairaalakassi odottaa lähes valmiina lähtöä synnyttämään. Olen pakkaillut kassia pikkuhiljaa valmiiksi tässä viimeisten viikkojen aikana. Selailin aika paljon muiden blogeja ja netistä löytyviä listoja siitä, mitä sairaalakassiin kannattaa pakata, ja olen niistä poiminut itselleni tarpeelliset asiat ja laittanut omaan kassiini. 

Kassista löytyy tällä hetkellä:

 Hygieniatuotteita:

• Hammasharja ja -tahna
• Shampoo ja hoitoaine
• Suihkusaippua
• Käsi- ja vartalovoide
• Deodorantti
• Vanulappuja
• Silmämeikinpoistoaine
• Maidonkerääjä
• Liivinsuojia
• Siteitä (kotimatkaa varten)  

 
  Näiden lisäksi kassista puuttuu vielä (koska tarvitsen näitä päivittäin): 

• Naamanpesuaine, kasvovesi ja rasva
• Meikkipussi (tuskin kyllä meikkaan, mutta ajattelin ottaa silti mukaan)
• Harja (ponnari minulla on aina ranteessa mukana)

 Eväitä minulle ja V:lle:

• Suklaata
• Smoothieita
• Pillimehuja
• Välipalapatukoita
• Purkkaa

• Lisäksi: banaaneja (löytyy jääkaapista)

• Kamera
• Videokamera
• Kännykän laturi
• Pieni muistivihko (jos tulee tarve kirjoittaa asioita ylös)

•  Lisäksi: otan varmaan mukaan tällä hetkellä kesken olevan kirjan

Vaatteita minulle ja V:lle:

• Kotiutumisvaatteet minulle: huppari, löysät housut, löysä t-paita
• Parit imetysliivit
• Imetystoppi
• Vaihtoalusvaatteet ja sukat
• Varvastossut (suositeltiin perhevalmennuksessa ottamaan mukaan suihkutiloja varten)

•   V:lle pari löysää paitaa (kenguruhoitoa varten)
• V:lle vaihtoalusvaatteet (jos saisimme perhehuoneen. V:lle löytyy kassista tästä syystä myös hygieniatuotteita ja varvastossut.)

 Pikkuiselle kotiintulovaatteet:
(mukana jo nyt, jos sattuisimme saamaan perhehuoneen)

•  Kokoa 50: raitabody, housut, sukat
  •  Kokoa 56: pöllöbody, housut, sukat
    • Sisämyssy, tumput, kietaisupaita 

Pikkuisen kotiintulovaatteiden valinta osottautui yllättävän vaikeaksi, koska en ensin osannut päättää, mitkä vaatteet ottaisin mukaan. Lopulta sopivat vaatteet löytyivät. Pakkasin mukaan sekä kokoa 50 että 56 olevat vaatteet, niin niistä voi sitten valita paremmin istuvat.

Pikkuiselle ulkovaatteet:

• Toppapussi, jonka saa haalariksi
• Fleece-haalari (välihaalariksi, jos on kylmä)
• Villasukat
• Tumput
• Kypärämyssy ja pipo

Haalarit olen pakannut turvakaukaloon, jonka otamme autoon mukaan jo sairaalaan lähtiessä. 

Sairaalakassin lisäksi otan mukaan pienen käsilaukkuni, josta löytyy:

• Neuvolakortti
• Lompakko
• Huulirasva
• Kalenteri
• Kynä 
• Kirjoituspaperia

• Lisäksi käsilaukkuun mukaan: puhelin 

 

Toivottavasti pääsemme pian käyttämään sairaalakassin sisältöä.

39+0, laittamisia ja neuvola

Täällä ollaan edelleen yhdessä osassa. Laskettuun aikaan on enää viikko, ja enintään kolme viikkoa niin Pikkuinen on täällä. Mitään synnytykseen viittaavia oireita ei ole vieläkään pahemmin ollut. Parina iltana nukkumaan mennessä on ilmeisesti tullut yksi kipeä supistus, mutta siihen se sitten on jäänytkin. Olemme tällä viikolla V:n kanssa lenkkeilleet, saunoneet ja viettäneet pari tuntia kauppakeskuksessa, mutta nämä eivät ole aiheuttaneet kuin pari harjoitussupistusta. Pikkuisella ei tunnu olevan kiire minnekään. Olen ollut tällä viikolla aika väsynyt ja voimaton, eikä ruuan laittaminen tai siivoaminen ole pariin viikkoon kiinnostanut ollenkaan. Olenkin tällä viikolla yrittänyt lepäillä. Tosi moni ystävä ja sukulainen on viime päivien aikana kysellyt olotilojani ja tuntemuksiani. Nyt olen alkanut vähitellen tajuta, että lähtö synnyttämään voi oikeasti tulla koska tahansa, vaikka oireita ei olekaan ollut.

Kaikki alkaa nyt olla pikkuhiljaa valmista Pikkuista varten. Laitoin tällä viikolla hoitotason valmiiksi, petasin pinnasängyn ja steriloin pari tuttia ja maidonkerääjän. Tuttipullot pesin, mutta ne pitäisi vielä steriloida, mutta niillä ei toivottavasti ole mikään kiire toivoen, että imetys lähtee sujumaan. Rintapumppu on edelleen paketissa, mutta ajattelin sen huomenna pestä ja steriloida, samalla varmaan sitten myös ne tuttipullot. Pakkasin tällä viikolla sairaalakassin vihdoista viimein valmiiksi. Sieltä puuttuu enää sellaisia hygieniatuotteita ja muita juttuja, joita tarvitsen päivittäin, muun muassa naamanpesuaineet ja harja. Ajattelin aikani kuluksi ensi viikolla kirjoitella tuon kassin sisällöstä.

Meillä oli torstaina neuvola, missä ei ollut mitään ihmeellistä. Kaikki oli edelleen hyvin niin minulla kuin Pikkuisella. Kohdunpohjan korkeus oli edelleen 33 cm ja paino oli pysynyt aika lailla samana. Pikkuinen oli jo melko alhaalla. Minulta katsottiin hemoglobiini, mikä oli vieläkin hyvä. Olen siis selvinnyt koko raskauden ajan ilman lisärautaa. Seuraava neuvola on ensi viikon torstaina, jolloin viikkoja on 39+4, ellei sitä ennen nyt ala jotain tapahtua.